Hintta ja vanhuspalvelut Kaupunginhallituksen käsitellessä vanhuspalveluiden kehittämisohjelmaa 3.2.2020 tuli yllätyksenä Hinttan ja Kukonkallion korvaaminen. Ohjelmassa kerrottiin selvitetyn, ettei näitä kannata saneerata vaan tilat tulee korvata. Mitään kuntotarkastuksia tai laskelmia asiasta ei esitetty. Myöhemmin, huhti-toukokuussa 2020 on teetetty ulkopuolinen kuntoarvio Hinttan tiloista. Arviossa ei ole käsitelty kaikkia Hinttan tiloja, vaan 2000-luvun alkupuolella tehty laajennus on jätetty arviosta kokonaan pois. Arviossa on esitetty toimenpidesuosituksia, kuten esim. Rakennusten vierustoilta poistetaan kasvillisuus ja puita karsitaan rakennuksen vierustoilta. Puista pudonneet roskat siivotaan rakennuksen sadevesikouruista- ja kaivoista. Nyt Hinttaa ollaan siis korvaamassa näiden toimenpidesuositusten takia. Onko meillä varaa luopua tämänkin kuntoisista kiinteistöistä? Liede kirjoittaa, että soten tullessa vanhat kiinteistöt jäävät kaupungin vastuulle, riesaksi. Miten mahtaa tilanne muuttua jos toiminnat nyt sieltä siirretään muualle? Kenelle tilat jäävät ”riesaksi”? En myöskään ole nähnyt ainuttakaan laskelmaa jonka mukaan siirtyminen IoT:lle on kaupungin kannalta perusteltua. Näin toki saattaa olla. Mielestäni pääsääntö on, että tehdastilat ovat tehdastiloja, toimistotilat toimistotiloja ja hoitotilat hoitotiloja. Siihen tarkoitukseen ne on rakennettu ja niihin tarkoituksiin niitä tulisi myös markkinoida. Asiaa tulisi käsitellä kiihkottomasti puolin ja toisin, vaikka olisi keksitty kuinka hyvä ajatus on syytä selvittää käytännön seikat ja talous. On päivänselvää, että vanhukset tarvitsevat hyvää hoitoa ja hoitopaikkoja on oltava riittävästi. Silti ei kannata hosua vaan toimenpiteisiin on ryhdyttävä selvitysten ja perusteluiden jälkeen. Ja kuten kaupunginhallitus edellytti: Lisäksi tulee selvittää omien palveluiden ja ostopalveluiden suhde tulevaisuudessa. Päätösten on tässäkin asiassa perustuttava laskelmiin ja selvityksiin jotka avoimesti tuodaan julkisuuteen ja tämänkin asian on edettävä hallintosäännön mukaisesti. IoT on yksi mahdollisuus, mutta mahdollisuuksia on muitakin. Lisäksi on otettava huomioon henkilökunta, asukkaat ja heidän omaisensa. Hoitopaikan siirtäminen 30 km päähän on muutos joka pitää ottaa huomioon. Puheeni Hyyppärän luontopolun avajaisissa: Tervetuloa Salon uusimman retkeilykohteen Hyyppärän luontopolun avajaisiin. Omalta kohdaltani ensimmäisiä kokemuksia Hyyppärästä ja Kultalähteestä on kuusikymmentäluvulta jolloin leirien yhteydessä tehtiin päiväretkiä niin Hyyppärän korkeimmalle kohdalle kuin myös Kultalähteelle joka on yksi eteläisen suomen arvokkaimmista lähteistä. Alue on monimuotoista ja liikkuja voikin asettaa kuntonsa koetukselle suurin korkeuserojen ansiosta. Mutta; alueella voi kävellä myös hiljempaa ja pysähdellä katsomaan ja kuuntelemaan luontoa. Tutkimusten mukaan luonnon läheisyys elinympäristössä vähentää sairastavuutta ja lisää onnellisuutta. Useat asiat vaikuttavat siihen, millaisessa ympäristössä viihdymme ja millaisesta ympäristöstä saamme hyvinvointia. Luonnon näkeminen, kokeminen ja aktiivinen luonnossa tekeminen lisäävät tutkimusten mukaan ihmisten hyvinvointia monella tapaa. Luonnosta saatavat hyvinvointivaikutukset tulevat nopeasti ja pysyvät pitkään. Alue on siis Metsähallituksen omistama ja luonnonsuojelualue. Alueella saa liikkua. Ja kuten vahvoista poluista näkyy, niin täällä on myös liikuttu. Liikkuminen täällä, kuten myös muissa metsissä on sallittua jokamiehenoikeudella. Pitää vain muistaa, että on myös velvollisuuksia; luonto ansaitsee sen, että liikumme mitään turmelematta ja annamme eläimille rauhan, varsinkin pesimisaikaan. Tänä aikana on luontomatkailu ja kulkeminen luonnossa lisääntynyt mutta valitettavasti samaan aikaan lieveilmiöt ovat myös lisääntyneet. Pitää muistaa ettei jätetä roskia luontoon vaan tuodaan ne pois mitä on sinne mukaan otettu. Suuret kiitokset luontopolun viitoituksen rakentamisesta Salon nuorisopalvelujen retkeilypajalaisille, ja kiitokset Metsähallitukselle, Kaupungille ja henkilöille jotka ovat olleet edesauttamassa asian eteenpäinviemistä. Lietteen käsittelystä on tullut Salossa suuri asia. Asiaa on käsitelty useasti kaupunginhallituksessa. Yhtä useasti se on palautettu uudelleen valmisteluun. Tässä asia viimeisestä käsittelystä: 394 § Asumisessa syntyneiden lietteiden vastaanotto- ja käsittelysopimus viitaten: Asiaa käsitellessä tuli siis ehdotus asian palauttamisesta. Tällöin äänestettiin asiasta edellisten kertojen tapaan:
”Puheenjohtaja totesi, että oli tehty kannatettu ehdotus asian palauttamisesta, joten oli äänestettävä asian käsittelyn jatkamisen ja palauttamisen välillä. Äänestys toimitetaan käden nostolla. Äänestysehdotus hyväksyttiin.”
Äänestin asian käsittelyn jatkamisen puolesta, koska tarkoitukseni oli, jos asian käsittelyä jatketaan, tehdä seuraava esitys:
Sopimuksesta tehdään määräaikainen vuoden 2022 loppuun asti ja Salon Veden hinta vuodeksi 2020 ilmoitetaan poikkeuksellisesti marraskuun 15 päivään 2019 mennessä. Perustelut esitykselle: - Kompromissi jossa kumpikin antaa myöten - Asia saadaan eteenpäin - Sovitaan Salon Veden olevan lietteen vastaanottopaikka - Nähdään noudatetaanko sopimuksen eri kohtia, esim. lietteen mahdollinen kuljetus Someron jätevedenpuhdistamolle - LSHJ voi kilpailuttaa kuljetuksen kahdeksi vuodeksi - Me voimme tarkistaa sinä aikana mitä EU:n linjaus merkitsee ja sen vaikutus asiaan - Me voimme seurata sopimuksen vaikutukset kaupungille, yrittäjille ja kuluttajille - Salon Veden mahdollinen yhtiöitys ehditään tekemään - Sopimus loppuu automaattisesti, ellei uutta neuvotella On mielestäni erittäin poikkeuksellista, että luottamushenkilöt puuttuvat sopimuksen sisältöön. Näin ei normaalisti kuuluisi olla vaan sopimus joko hyväksytään tai hylätään. En siis ollut pohjaesityksen takana. TALOUSARVIO VUODELLE 2020 Yleisesti Kahden vuoden varoittelun jälkeen on huomattu tilanteen vakavuus, enää en esitä laadittavaksi suunnitelma B:tä. Nyt alkaa olla toimenpiteiden aika. Kuntatalouden näkymät Salossakin ovat huolestuttavat ottaen huomioon väestörakenteen muutoksesta aiheutuva kasvava menopaine ja suhdannetilanteen heikkeneminen. Erityisestä väestön laskeva suunta on haaste Salolle. Työvoimakustannusten kehityksellä ja näin ollen erityisesti palkkaratkaisuilla on suuri merkitys talouden kehitykselle. Tulee tehdä tuottavuutta lisääviä toimia ja rakenteellisia uudistuksia. Mahdollisuudet menopuolen sopeutukseen on haettava kuuluisista rakenteellisista muutoksista. Tulevaisuudessa myös kunnallisveroprosenttiin kohdistuu lähivuosina huomattavaa korotuspainetta ja velkaantuminen uhkaa kasvaa. Velkamäärä lähtee nousuun mutta ei vielä kuntien keskimääräisellä velkatasolla. Verotukseen liittyvät järjestelmämuutokset pienentävät verokertymää kuluvana vuonna ja siirtävät verokertymää kertaluontoisesti seuraavalle vuodelle. Toivottavasti tulot vain siirtyvät eivätkä poistu. Tilanne kaikesta synkkyydestä huolimatta näyttää valoisammalta; kaikkien kuntien tilanne huono joten valtion on tultava auttamaan, miten ja kuinka paljon? Pelkästään omilla toimenpiteillä, tai valtion rahoilla, taloutta ei saa oikaistua, mutta yhdessä on luultavaa, että ensi vuodesta tulee parempi eikä pelkästään vesiyhtiön yhtiöittämisen kautta. Mutta olisiko ollut parempi näyttää tilanne aitona, nyt se ei sitä ole. Mielestäni ennen yhtiöittämistä on tehtävä taloutta koskevat päätökset.
Talousarvioesityksestä puuttuvat menneet tai mennyt vuosi jolloin nähtäisiin kokonaistilanne mm. virkojen perustamisen osalta. Miten on toimintaan vaikuttanut, ei välttämättä vielä nähtävissä. Sosiaali- ja terveysmenojen kasvu on luonnollista jo ikäihmisten määrän kasvun vuoksi.
Muutama yksityiskohta; Talousarvion sitovuus: henkilöstömenoja ei saa käyttää muiden menojen katteena, ja muita menoja ei voi käyttää henkilöstömenojen katteena. Sitovuus on hyvä, kunhan se pystytään pitämään. Paikallisliikenne on hyvä mutta se tulee kalliiksi. Kuten aikoinaan meille esitettiin. Silloin emme sitä halunneet juuri sen kalleuden vuoksi. Jos autot ajaisivat täynnä matkustajia, tilanne olisi hyvä, mutta niin ei valitettavasti ole. Nyt päinvastoin tyhjinä liikkuvat autot kiinnittävät huomiota. Nyt pitää käyttäjiä löytyä, ei ole varaa ajeluttaa busseja tyhjinä. Tältäkin osin maailma on muuttunut ja käyttäjiä ei helpolla löydy, silti pitää kuljetuspalvelua järjestää, palveluliikenteen kautta. Haja-asutusalueilla asuu kuitenkin ihmisiä jotka eivät muuten pääse liikkumaan. Seuranta asiassa on tärkeää. Käyttäkää paikkua! Nyt on päätettävänä isoja investointeja, pitää rakennusaikaisen valvonnan olla tehokasta ja tarkkaa jotta vältytään, nykyisin niin yleisiltä, ongelmilta muutamien vuosien sisällä rakennuksen valmistumisesta. Itse investoinnit on syytä tehdä. Talous kyllä kestää velkarahalla tehdyt investoinnit, jos käyttötalous on kunnossa. Vielä jos pystyttäisiin tekemään investointeja joilla käyttötalouden kuluja saadaan alennettua. Varahenkilöstö asiassa on edettävä, rahat noin suurin piirtein olemassa toisella momentilla. Saaduista kokemuksista nähdään, paljonko kalliimmaksi tulee, ja vaikka vakinaisen henkilöstön määrä lisääntyy. Varahenkilöstö on pidettävä sille alkuperäisessä suunnitelmassa olevana TALOUSARVIO VUODELLE 2019 PUHE VALTUUSTOSSA Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja arvoisat muut läsnäolijat Vuoden 2019 talousarvio on laadittu positiivisen näkemyksen kautta kuten tämänkin vuoden talousarvio. Raami vuoden 2019 talousarvioon laadittiin kestävän talouden periaatteella, vuosikate olisi yhtä suuri kuin poistot eli talous olisi tasapainossa. Nyt talousarviossa poistojen jälkeen alijäämäksi on muodostumassa 3,2 miljoonaa euroa. Seuraaviksi vuosiksi jää kirittävää talouden suhteen. Vaikka jatketaan positiivisella linjalla, niin tosiasiat pitää tunnustaa. Työttömyys on vähentynyt mutta asukasluku laskee edelleen. On ollut mainoskampanja mahdollisten uusien asukkaiden suuntaan. Alueelle on saatava lisää työpaikkoja, ei auta jos Salon sisällä työpaikkojen paikka muuttuu. Talousarvion sitovuudessa on maininta, että henkilöstömenoja ei saa käyttää muiden menojen katteena ja muita menoja ei voi käyttää henkilöstömenojen katteena. Tämä antaa pohjan harkita täyttölupamenettelyn jatkoa, asia tullee ensi vuoden aikana harkittavaksi. Henkilöstöjaoston linjausten mukaisesti nimikemuutoksista luovutaan ja tarvittavat muutokset valmistellaan aina vanhan vakanssin lakkauttamisena ja uuden perustamisena. Tavoitteena on, että kaikki vakanssilisäykset ja – vähennykset valmistellaan talousarvion kautta. Toki poikkeustapauksiakin varmaan tulee. Mielestäni tämä selkeyttää vakanssien käsittelyä. Hyvä asia henkilöstön kannalta on tehtävän vaativuuden arviointiin liittyvän määrärahan olemassaolo. Jos siinäkin päästäisiin muutamien hiljaisempien vuosien jälkeen eteenpäin. Talouden merkitystä ei voi liikaa korostaa, tämä vuosi on alijäämäinen ja myös tuleva. Usko tulevaan ei auta, tarvitaan tuloksia. Pitää saada lisää asukaita ja työpaikkoja. Vaikka itse menestystarinan yritys ei olisi Salossa, niin esim. alihankintatöitä on saatava jo olemassa oleviin yrityksiin, alihankkijoita niin laivateollisuudelle kuin autoteollisuudelle mutta myös muille menestysaloille. On saatava myös uusia yrityksiä. Positiivinen asia on kanssakäyminen yrittäjien kanssa. Se on jo nyt tiivistä, sitä tulee jatkaa ja kehittää. Kuten viime vuonna totesin, olisiko sittenkin syytä laatia suunnitelma B? Jos asukasluku jatkaa laskuaan, työttömyyden lasku pysähtyy, tulojen määrä jää nykyiselle tasolle. En halua maalata pirua seinälle, koska en osaa ottaa sitä sieltä pois. Mutta varautuminen voisi olla aiheellista. Viime talousarviokäsittelyssä, siis noin vuosi sitten, tehtiin valtuustossa muutama päätös jotka eivät sellaisenaan tämän vuoden aikana toteutuneet. Päätösten yhteisenä piirteenä oli, että ne esitettiin valtuuston kokouksessa ilman aikaisempaa virallista valmistelua valtuuston päätettäväksi. Onko järkevää tehdä viime hetken muutoksia, ellei niitä tuoda virkamiesvalmistelun kautta? Kuten kaikki tiedämme, puolueet ovat edustettuina lautakunnissa ja hallituksessa joissa olisi mahdollisuus tehdä aloitteet ja tuolloin ne kulkisivat normaalin valmistelun kautta päätettäväksi. Ilman valmistelua tulleet asiat saattavat ensin vaikuttaa hyviltä ja asiallisilta. Niillä saattaa kuitenkin olla sellaisia vaikutuksia muihin asioihin joita ei äkkiseltään havaita. Niiden tekemistä siis kannattaa tarkoin harkita. Vuoden 2019 yhtenä tärkeimpänä asiakokonaisuutena ovat oppimisympäristöasiat. Osa oppimisympäristöselvityksen hankkeista on nyt kirjattuna talousarvioon, ja lähtevät toivottavasti toteutumaan. Osa odottaa lisäselvityksiä ja tulevat mahdollisesti lisätalousarvion muodossa erikseen päätettäviksi. Kokonaisuudessaan ne muodostavat huomattavat investointi määrät. Nyt kun investoidaan omiin rakennuksiin rajusti, pitää rakennusaikaisen valvonnan olla tehokasta ja tarkkaa jotta vältytään, nykyisin niin yleisiltä, ongelmilta muutamien vuosien sisällä rakennuksen valmistumisesta. Itse investoinnit on syytä tehdä. Talous kestää velkarahalla tehdyt investoinnit, jos käyttötalous on kunnossa. Vielä jos pystyttäisiin tekemään investointeja joilla käyttötalouden kuluja saadaan alennettua. Kuten aiemmin olen kirjoittanut; Salon Vesi haki lupaa ottaa vettä Kiikalasta. Hakemuksen outo piirre oli mielestäni se, että vettä olisi saanut ottaa rajattomasti, ottoa ei olisi sidottu lampien tai järvien veden korkeuteen. Salon kaupungin hallitukselta kysyttiin lausuntoa asiaan. Mielestäni lupaa olisi pitänyt hakea samanlaisena kuin se oli aiemminkin. Eli vedenotto olisi sidottu vesien korkeuksiin. Tämä sen vuoksi, että vettä ei otettaisi ja järviä vedettäisi kuivaksi. Lisäksi näin, että nyt tehdyllä hakemuksella ei olisi minkään näköisiä menestymismahdollisuuksia. Hävisimme äänestyksen hallituksessa. Nyt AVi antoi hyvin perustellun päätöksen jossa lupaa ei myönnetty. Voisin sanoa; ennalta tiedetty. Nyt Salon Vesi haluaa valittaa luvasta; mielestäni se on aivan turhaa ajan ja rahan haaskausta, lupaa ei tulla myöntämään ja lisäksi alueen järvet ja lammet olisi saatava entiselleen. Vedenotto Kiikalasta on ollut keskeytyksissä tämän vuoden tammikuusta lähtien. Kuivasta kesästä huolimatta on esim. Pitkustan vesi noussut huomattavasti. Uskon yhä vahvemmin vedenoton koepumppauksineen vaikuttaneen alueeseen haitallisesti. Toivottavasti saamme nähdä alueen palautumisen ennalleen. Puola – Krakova 2018 Keväällä 2018 havaitsin Norwegianin aloittavan suorat lennot Helsingistä Krakovaan. Heti katsomaan aikataulua ja hintoja. Löytyi sopivat päivämäärät, ei joutuisi olemaan kokouksistakaan pois (ei ainakaan pitänyt, vaan toisin kävi!). Hinnat olivat sopivat; kahdelta hengeltä edestakaisin hyvällä aikataululla yhteensä alle 150 euroa! Lennot varasin saman tien. Hotelleja tuntuikin sitten riittävän ja todella monen hintaista ja laatuista. Kohtuullisen hintainen ja erittäin hyvällä paikalla oleva kuitenkin löytyi. Vanhan kaupungin ja rautatie-, linja-auto asemien välistä, joten kulkuyhteydet olivat lähellä. Toisten aloitellessa täällä vapun viettämistä suuntasimme Helsinki-Vantaalle. Kone lähti ajoissa ja lyhyen hyppäyksen, (tätä sanontaa lentokapteeni käytti takaisin tullessamme) alle kahden tunnin lennon jälkeen olimme Krakovan kentällä auringonpaisteessa. Tarkoituksena oli mennä junalla kentältä hotelliin. Lentokentällä on erittäin hyvät opasteet ja rautatieasema oli helppo löytää. Junaa vain ei tullut, muuten hyvä. Paikalla oli avuliaita paikallisia, jotka kertoivat junan olevan myöhässä. Toisten mukaan 10 minuuttia ja erään avuliaan mukaan voi olla, ettei tule lainkaan tai tunnin, kahden kuluttua. Samainen ystävällinen mieshenkilö keskusteli samalla koneella tulleiden kahden nuoren naisen kanssa ja tuli sitten meille ehdottamaan; Hän voisi viedä meidät kaupunkiin hotellille asti 5 euroa per henkilö. Hetken mietittyämme päädyimme hänen matkaansa kuten myös kaksi naista. Kyyti olisi kalliimpi kuin juna mutta pääsisimme hotellin eteen asti nopealla aikataululla. Seurasimme miestä hänen autolleen ja kuinka ollakaan; taksihan se oli. Matka sujui hyvin ja nopeasti, samalla saimme kuulla päivityksen tapahtumista ja miten kannattaisi missäkin asiassa toimia. Hyvin ystävällinen kuljettaja, Konrad Matusiak. Tilasimme häneltä myös kyydin toiseen suuntaan perjantai aamuksi. Näin meillä oli jäänyt lähes koko maanantaipäivä aikaa tutustua kaupunkiin. Tähän päivään ei oltu etukäteen tehty matkasuunnitelmaa, toisin kuin kahteen seuraavaan. Joten hotellilta kävellen (tietenkin) kohti vanhaa kaupunkia. Ja olihan siellä nähtävää ja muitakin…
Kun kerran oli aikaa ja matka vasta alussa, päätimme kiertää pienen kävelylenkin. Näin olisimme jo tämän päivän aikana nähneet kaupunkia. Siis opaskirja käteen ja reitille. Ja kuten usein ennenkin (ja varmaan jatkossakin) huomasimme olevamme kohteessa jota olin säästänyt torstaita varten. Pienen tuumaustauon jälkeen päätimme kuitenkin tutustua Wawelin linnaan koska sen vieressä jo olimme. Niin linnan pihalla kuin sisälläkin riitti katsottavaa. Linnasta jatkettiin matkaa takaisin vanhaan kaupunkiin ja hotelliin; tietenkin kävellen.
Paikalliset kertoivat, ettei tähän aikaan normaalisti ole vielä kesä, nyt oli. Sitten olikin jo aika etsiä illan ruokapaikkaa. Vanhan kaupungin torilla oli ravintoloita, vaikka kuinka paljon. Mutta niiden hintataso ja kaupallisuus ei miellyttänyt. Siksi päädyimme ensimmäisenä iltana vanhan kaupungin laitamilla olevaan paikallisten suosimaan ruokapaikkaan. Syötyä tuli ja se siitä.
Oswiecimin Auschwitz
Olimme jo etukäteen päättäneet määrätyistä kohteista, joihin matkalla ainakin yritämme mennä. Yksi niistä oli Auschwitz. Matkoja Krakovasta Auschwitziin tarjottiin niin netissä kuin myös kadulla Krakovassa. Hintoja oli erilaisia, pääasiassa n. 400 pzl. Eli noin 100 euroa. Olemme monta kertaa jättäneet valmiit (rahastukset) matkat pois ja tehneet retkiä omin avuin. Niin nytkin. Olimme jo maanantai-iltana sopineet hotellilla, että emme tule aamupalalle vaan saamme mukaan retkieväät. Kello soitti aamuviideltä ja nopeiden toimien jälkeen suuntasimme läheiselle linja-autoasemalle. Olin etukäteen netistä ostanut liput ja ne kyllä kuljettajalle kelpasivat. Näin klo 6.20 lähdimme kohti Oswieciminiä. Matkalla nautimme herkulliset (?) eväät. Saavuimme aikataulun mukaisesti perille Auschwitziin klo 7.45. Paikalla oli melkoinen jono, joten ei muuta kuin muiden jatkeeksi jonottamaan. Eihän jono nyt vallan pitkä ollut, laskujeni mukaan noin 200 henkilöä. Joten muutaman hetken joutuisimme jonottamaan, jos jono kulkisi kohtuullisesti. Ei kulkenut. Ei sinne päinkään. Onneksi sää oli suotuisa eikä satanut. Jonotimme yli kaksi tuntia; kunnes pääsimme lippuluukulle. Virkailija otti passimme ja kirjasi käsin tietomme ylös ja antoi kuitin. Ei siis mitään maksua. Tämän jälkeen turvatarkastuksen kautta sisään alueelle. Paikalla oli myynnissä alueen opaskirjoja, jopa suomenkielinen löytyi kohtuulliseen noin 5 euron hintaan. Tämä toimi meidän oppaana eikä tehnyt virheitä. Oppaassa oli selkeä reitti ja selostukset matkan varrelta mitä missäkin oli ja mitä kannatti katsoa. Erittäin hyvä hankinta. Auschwitzista on kirjoitettu niin paljon etten toista asioita. Vinkki; jos haluaa tehdä asiat helposti kannattaa ottaa kalliimpi vaihtoehto. Jos haluaa seikkailla voi tehdä sen kuten me. Aina ei onnistu ihan kohdalleen ja joskus taas menee aivan nappiin ja kaiken lisäksi näkee mahdollisesti jotain sellaista mitä muut ei. Kuka mitäkin haluaa. Me aiomme edelleen seikkailla.
Auschwitzin ja Birkenaun väillä oli ilmainen bussikuljetus jolla pääsi näiden väliä 10 minuutin välein: kumpikin paikka siis katsottiin. Ja takaisin Krakovaan tulimme bussilla. Matka oli elämys, monessakin eri merkityksessä. Sää oli edelleen kohdillaan. Jos kertoisin, kuinka monta kilometriä päivän aikana käveltiin, sitä ei uskoisi kukaan.
Päivän kävelyn jälkeen ei enää illalla huvittanut (lue: jaksanut) kävellä kauas syömään. Menimme vanhaan kaupunkiin läheiseen ravintolaan, johon sisäänheittäjä sai meidät houkutelluksi. Tai siis se oli lähin ravintola hotellistamme. Söimme matkan kalleimmat ruuat. Eikä parhaat vaan melkein… no jätetään sanomatta. Jälleen kerran havaitsimme; rahalla ei välttämättä saa parasta. Monesti olemme saaneet parhaimmat ja halvimmat ruuat samasta paikasta. Siitä missä paikalliset käyvät syömässä. Kunhan vain jaksaa ja viitsii etsiä, etsiä, kävellä, kävellä ja vielä kerran etsiä ja kävellä niin voi löytää jotain mikä jää mieleen. Enkä tarkoita vatsatautia. Joskus niitäkin kyllä on löytynyt. Tarinahan kertoo; kumpikin pariskunnasta sai vatsataudin, nainen ehti vessaan mies ei…
Näin oli ensimmäinen varsinainen kulttuuripäivä kulutettu ja kameraan tullut n. sata kuvaa. Joita kukaan ei suostu kotona katsomaan. Ei ainakaan lapset. Tosin täytyy myöntää, he ovat joutuneet katsomaan jo tuhansia kuvia ja välillä jostain kivikasoista jotka ei kerro heille mitään. Pyramidit.
Wieliczkan suolakaivokset Seuraavan päivän olimme varanneet suolakaivosten tutkimiseen. Kotimaassa varasin junaliput Krakovasta Wieliczkan Rynek Kopalniaan. Matka kahdelta maksoi kaikki kaksi euroa. Sen sijaan liput suolakaivokseen olivat kalliimmat; kahdelta noin 45 euroa. Jälleen kerran saimme hotellilta matkaeväät, aamiainen alkoi klo 7 ja juna lähti minuuttia yli. Saisivat muuten aloittaa tuon aamiaisen tarjoilun aikaisemmin, jotta me joskuskin ehdittäisiin syödä rauhassa! Siis aamulla aikaisin rautatieasemalle ja junaa odottamaan. Se tuli aivan ajoissa ja lähti, ehkä, muutaman minuutin myöhässä. Kätevästi pääsimme päämäärään. Hetken emmittyämme löysimme tien asemalta kaivokselle. Käveltävää muutama sata metriä. Kaivoksella oli eri kioski etukäteen lipun ostaneille, joten se sujui helposti ja samalla saimme lipun ja luvan ottaa kuvia. Tosin siitä joutui maksamaan 10 pzl. Muutaman minuutin odottelun jälkeen opas otti ryhmämme haltuun ja matka maan alle saattoi alkaa. Opas kertoi ryhmän suurimmillaan olevan n. 20 henkeä, meitä oli 7. Siis jälleen kannatti olla ajoissa liikkeellä. Kertoi muuten edellisenä päivänä kaivoksessa vierailleen 7000 henkeä! Yhdessä päivässä! Saimme jokainen kuulokkeet, jotta kuulisimme opasta. Nyt ne olivat turhia koska meitä oli niin pieni ryhmä. Alkulämmittelyksi käveltiin noin 300 rappusta alaspäin. Onneksi alaspäin. Sitten kierreltiin ja katsottavaa oli. Kaikki Kaivoksessa oli kaikki suolasta Kierroksen jälkeen opas kertoi mistä pääsemme lähtemään maan pinnalle ja jäi sitten itse odottelemaan seuraavaa ryhmää. Nyt olisi ollut mahdollisuus jäädä alas vielä syömään, tekemään ostoksia tai muuten vain kuluttamaan rahaa. Katsoimme parhaaksi kävellä ravintolat ja kaupat lävitse ilman ostoksia ja suunnata kohti hissejä. Niihin ei saanut itse mennä vaan siellä oli omat hissioppaat. Ahtauduimme pieneen (ja matalaan, ainakin minulle) kopperoon joka toi meidät takaisin maan pinnalle. Mielenkiintoinen matka maan alle oli tehty eikä aikaakaan ollut kulunut kuin muutama tunti. Meille jäisi koko iltapäivä aikaa olla kaupungilla, kunhan vain jollain pääsisimme sinne. Ensin yritettiin junalla. En todellakaan muistanut katsoneeni jo kotona junan aikataulua; seuraava juna lähtisi kohti Krakovan keskustaa vasta kello 15.00. Tämän turhan lenkin jälkeen läheiselle bussipysäkille josta piti tulla bussin numero 304. Muutaman minuutin odottelun jälkeen auto tuli ja nousimme kyytiin. Olin aikeissa mennä maksamaan matkamme kuljettajalle, kun selvisi; autossa oli maksuautomaatti, johon kyyti piti maksaa. Automaattiin oli mahdollisuus laittaa kolikkoja, ei siis seteleitä. Juuri edellisenä iltana olin yrittänyt maksaa kolikoilla saadakseni niitä vähemmäksi taskun pohjalta. Pikku pelästys; olisiko taskussa kolikoita ja olisiko riittävästi? Löytyi kaksi 5 pzl. kolikkoa ja ne onneksi riittivät kahden matkaan. Yhden hinta oli 3,80 pzl. Automaatista saatiin lippu ja se piti leimata vieressä olevassa leimauskoneessa. Sitten vain tutustuttiin paikallisiin ja hetken kuluttua olimme vanhan kaupungin lähettyvillä lähes hotellimme vieressä. Helppoa. Ainakin näin jälkikäteen sanottuna. Tämän retken jälkeen olimme ansainneet hyvät pullakahvit paikallisessa kahvilassa! Kohtuuhintaan tietenkin. Matkan aikana oli kaksi pyhäpäivää, 1.5 ja 3.5 (Puolan kansallispäivä) joten tämän keskiviikon iltapäivä oli käytettävä kauppojen kiertämiseen, jos niissä matkan aikana halusi käydä. Joten hotellin kautta paikalliseen ”pieneen” kauppakeskukseen. Galeria Krakowska oli kolmessa kerroksessa (0-kerros maan tasalla ja sitten vielä kellarikerros!). Liikkeitä oli riittävästi, lievästi sanottuna. Iltapäivä kului täällä, välipalaksi nautittiin paikallista makkaraa. Ei huonoa. Koska keskuksessa oli paljon ravintoloita ja ne olivat auki yömyöhään, päätimme tulla syömään vähemmän eksoottisen iltapalan tänne. Ostosten jälkeen hotellille hetkeksi huilaamaan ja illalla kävimme aidossa puolalaisessa kebabravintolassa. Oli mielestäni matkan parhaimpia aterioita. Wawelin linna Torstaina olimme siis aikoneet tutustua Wawelin linnaan. Mutta kuten edelle kerroin olimme tehneet sen jo maanantaina. Suunnitelmat piti siltä osin laittaa uusiksi. Nyt siis kerrankin ehdimme nauttimaan aamupalan hotellilla muiden vieraiden kanssa. Ihan hyvä ja riittävä oli. Päätimme lähteä kiertämään Kazimierz-alueelle, eli Krakovan juutalaiskortteliin. Ensin tietenkin jalkaisin hotellilta Kazimierziin muutama kilometri, sitten alueella muutama kilometri reittiä pitkin, muutama kilometriä reitin vierestä ja sitten takaisin muutama kilometri. Matkan varrella oli ”kauppahallia” ja muutama tankkauspiste. Alueella oli paljon katsottavaa ja aikaakin meni kohtuullisesti. Matkalla näimme myös seppeleen laskua ja komeita paraateja kansallispäivän kunniaksi. Nyt matkamme loppu alkoi häämöttää, lento lähtisi perjantaina kello 10.40 kohti kotia. Aamulla Konrad tuli noutamaan kuten pitikin ja kuljetti meidät kentälle. Pieni ”hyppäys” ja olimme, ei niin lämpimässä, Suomessa. Kulttuurimatka. Kaupunginhallitus 4.12.2017 Ravitsemis- ja puhtaanapitopäällikkö on tehnyt seuraavan viranhaltijapäätöksen: Suomusjärven sosiaali- ja terveystalon avoimen vanhustenruokailupisteen toiminta siirtyy Hintan hoivakodin ruokasaliin vuoden jokaiselle päivälle, ma-su toistaiseksi. Anu Sorvari-Happonen Ravitsemis- ja puhtaanapitopäällikkö Tämän päätöksen jälkeen Eläkeliiton Suomusjärven yhdistys teki oikaisuvaatimuksen asiasta: Oikaisuvaatimus Salon ravitsemis- ja puhtaanapitopäällikön päätökseen koskien Suomusjärven sosiaali- ja terveystalon avoimen ruokailupisteen siirtoa Hintan Hoivakotiin. Anomme muutosta yllä mainittuun päätökseen seuraavin perustein: - Päätös on tehty ilman, että olisi kuultu asianomaisia ruokailijoita, eikä heidän lukumääräänsä, tai halukkuuttaan ruokailuun ole kartoitettu. Tietääksemme kustannuksia ei myöskään ole selvitetty. Vanhuspalvelulaki edellyttää asiakkaiden kuulemista heitä koskevissa asioissa. -Kaupungin vuoden 2017 toimintasuunnitelmassa ei ole mainintaa ko. toiminnan lopettamisesta. - Vuonna 2013 voimaan astunut vanhuspalvelulaki siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen edellyttää, että vanhusten palvelutarpeet selvitetään, vanhusten kotona asumista tuetaan ja heille järjestetään hyvinvointia tukevia palveluja. - Hintan hoivakodin palvelua ei pysty käyttämään tällä hetkellä kuin kolme henkilöä, koska sinne matkaa on vajaa kaksi kilometriä lähimpänä asuvilla käyttäjillä. Jos palvelu aiotaan jatkaa siellä, pitää sinne järjestää kuljetus. - Anomme, että viranhaltijapäätös kumottaisiin ja avoin ruokapalvelu palautettaisiin Suomusjärven sosiaali- ja terveystalon tiloihin. - Pyydämme myös selvitystä siitä, oliko puhtaanapito- ja ravitsemuspäälliköllä hallintosäännön mukaiset valtuudet päättää asiasta. Lopuksi. Ko. viranhaltijapäätös oli ns. yhteistiedotuksella nähtävillä Suomusjärven sosiaali- ja terveystalon sisäovessa, ilman, että siinä oli merkintää asiakirjan nähtävillepanosta, saatikka mahdollisuudesta oikaisuvaatimukseen. Täyttääkö tämä vanhuspalvelulain edellyttämän tiedottamisen kriteerit? Salossa 18.10.2017 Eläkeliiton Suomusjärven yhdistys Terttu Ryyppö Yhdistyksen edunvalvoja
Lautakunta käsitteli oikaisuvaatimusta hyläten sen.
4.12.17 lautakunnan pöytäkirja tuli hallituksen hyväksyttäväksi. Tällöin esitin, että kaupunginhallitus käyttää otto-oikeutta ja asia tulee valmisteltuna kaupunginhallituksen käsiteltäväksi. Mielestäni oikaisuvaatimuksen perusteet ovat pätevät. Vanhusten ruokailu tulee järjestää paremmalla tavalla kuin ilmoittaa, jotta voitte mennä Hinttan vanhainkotiin syömään muutaman kilometrin päähän. Hallitus hyväksyi esitykseni yksimielisesti. Nyt asia valmistellaan hallituksen käsittelyyn. Ryhmäpuheenvuoroni valtuuston talousarviokokouksessa: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut: Vuoden 2018 talousarviota on lähdetty rakentaman osin erilaisista näkökohdista; positiivinen näkemys; talous kasvaa, tuotot lisääntyvät. Markkinointiin panostetaan. Kuten kaupunginjohtaja on todennut; Kantavana teemana vuodelle 2018 on tulevan kasvun tukeminen. Toivottavasti tämä kasvu toteutuu. Entä jos nykyistä suuntaa ei saadakaan muutettua; työttömyys pysyy korkealla, muuttoliike jatkuu negatiivisena, onko varalla suunnitelma b? Ettei jouduttaisi menneiden vuosien tapaan tekemään nopeita eikä ehkä niin rakentavia ratkaisuja? Varautuminen on aiheellista. Jos oltaisiin vain vähän alijäämäinen, olisi yritystä päästä nollille. Nyt kun ollaan julmasti tekemässä alijäämää, miljoonia, niin ei väliä vaikka tehdään vielä runsaasti lisää alijäämää. Tällä hetkellä ei oikein kukaan tunnu olevan huolissaan taloudesta? Menneisyydessä nähtiin kuinka vaikeaa on tehdä päätöksiä joilla saadaan säästöjä aikaiseksi. Sen sijaan käyttömenoihin on helppo laittaa lisää. Ne vain kovin helposti jäävät sinne korkeammalle tasolle. Tämän vuoksi esim. vakituisten virkojen perustamisessa pitäisi olla erittäin tarkkana. Jos perustettavan viran sijaan käytetään ostopalvelua, niin kun tarve poistuu päästään menoista eroon. Sen sijaan perustettua virkaa on huomattavasti vaikeampi lopettaa. Vuoden 2018 talousarvio on pahasti alijäämäinen. Nyt taloudessa uskotaan tämän vuoden tuloksen ja tulevien vuosien 2019 - 2020 pelastavan tilanteen. Tämän vuoden osalta tulos lienee jo ennustettavissa, tulevien vuosien kohdalta se jää nähtäväksi.
Ensi vuoden talousarvioesityksen yhtenä keskeisenä teemana on mainittu koulutusmahdollisuudet. Kaupungin tuleekin aktiivisesti olla yhteydessä niin yliopiston, ammattikorkeakoulun kuin myös paikallisen toisen asteen, Salon Seudun Koulutuskuntayhtymän suuntaan. Hyvällä yhteistyöllä on varmasti saavutettavissa hyviä tuloksia. Ainakin koulutuskuntayhtymän suuntaan tällä valtuustokaudella tämä yhteistyö on jo aloitettu positiivisella asenteella, siitä kiitos kaupunginjohtajalle.
Joukkoliikenne on myös mainittu keskeisenä teemana. Kaupunki on kuitenkin niin laaja, että joka puolelle kaupunkia ei pystytä kohtuullisilla kustannuksilla tasapuolista liikenneverkkoa rakentamaan. Näin ollen tulisi kehittää palveluliikennettä tai kehittää uusia tapoja järjestää kuljetuksia.
Jotta kaupunginjohtajan positiivinen näkemys taloudesta toteutuisi, on tehtävä töitä ennen kaikkea nykyisten työpaikkojen pitämiseksi ja uusien saamiseksi. Tämä ei kuitenkaan ole helppoa eikä aina hetkessä toteutettavissa. Sen sijaan asukasmäärän pitämiseksi tai jopa muuttoliikkeen positiiviseksi saamiseen on mahdollisuus; tekemällä kaavoja alueille joihin muuttaa asukkaita kaupungin ulkopuolelta. Nämä alueet eivät kilpaile kaupungin keskustan kanssa, vaan näillä kaavoilla ja tekemällä tontit myyntikuntoon saadaan aikaan monipuolista tonttitarjontaa koko kaupungin alueelta. Näin saadaan mahdollisuus kilpailla asukkaista jotka haluavat muuttaa isoimmista kaupungeista maaseudulle, jossa kuitenkin ovat kaikki peruspalvelut tallella. Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut: Keskustan valtuustoryhmä pääsääntöisesti hyväksyy hallituksen esittämän talousarvioehdotuksen. Keskustan valtuustoryhmä tulee esittämään ikäkeskustoiminnan laajentamista koko kaupungin alueelle ja rahaa siihen 50 000€. Perustelut esitetään asiakohdassa. Järvet kuiviksi? Salon veden hakemuksen mukaan vettä saisi ottaa Kiikalasta sitomatta ottoa lampien pintoihin, kaupunginjohtajan ehdotuksen mukaan tämä olisi oikein. En ollut samaa mieltä, koska vedenotto on mielestäni vaikuttanut haitallisesti alueen luontoarvoihin. Mielestäni kaupunkilaisten vedensaanti pitää turvata mutta ei luontoarvoja tuhoamalla. Paras vaihtoehto olisi, jos vedenotto Kiikalasta voitaisiin keskeyttää 5-10 vuodeksi. Tällöin näkisimme palautuuko alue ennalleen vai onko jo vedenotolla (tai koepumppauksilla) tehty korjaamatonta vahinkoa. Tänä aikana olisi vedensaanti turvattava muista lähteistä ja sitä mahdollisuutta tällä hetkellä ei ilmeisesti ole. Tämän vuoksi tein myös hallitusaloitteen, jossa patistetaan Salon Veden ryhtyvän toimenpiteisiin kaupunkilaisten veden saamisen turvaamiseksi, siinäkin tapauksessa, että vettä ei Kiikalasta saa ottaa. Oletin keskustalaisten luontoarvoja tunnustavina olevan samaa mieltä, mutta olin väärässä; jäin ainoaksi keskustalaiseksi hallituspöydän ääressä olijoista joka olisi pitänyt luvan ennallaan, muut haluavat ottaa lisää vettä sitomatta sitä mihinkään, esimerkiksi järvien ja lampien pintoihin! Totta kai kaupunkilaisten vedensaanti on turvattava mutta onko ainoa vaihtoehto kuivattaa muutama järvi samalla? Itse en ole vihreä mutta keskustalaisena ajattelen luontoa yhä tärkeämpänä osana yhteiskuntaa. Alkavaa syksyä! Politiikan syksy on alkanut. Ja taitaa muutenkin olla syksy jos ilmoista voi jotain päätellä. Ensimmäiset kokoukset syyskaudella ovat takana ja aloitus on käynyt normaalisti; mitään ihmeellisiä asioita ei vielä ole ollut käsittelyssä. Näin ollen kokouksetkin ovat olleet lyhyitä; vain noin kolmen tunnin mittaisia. Syksyn mittaan tulee kyllä isoja asioita päätettäväksi. Ja kumma kyllä, mitä enemmän asiasta saa tietoa sitä vaikeammaksi päättäminen tulee. Tekstaripalstalla on kyllä helppo ottaa kantaa, tietämättä mitä kaikkea päätökseen sisältyy. Tuntuukin siltä, että osa viesteistä on lähetetty tarkoituksena ärsyttää toisia. Ja joskus on aika hyvin onnistuttukin. Salon kaupungin taloudellinen tilanne on edelleen aika hankala vaikka lainamäärä per asukas ei ole maan keskiarvossakaan. Kuitenkin asukasluku vähenee ja mikä pahinta poislähtijät ovat työtä tekevä väestö. Samaan aikaan lähtee myös nuoret heidän mukanaan. Työttömyys on edelleen korkea. Mielestäni kaupungilla on nyt negatiivinen kierre ja se pitäisi saada katkaistua. Eli tilanne on vähän samansuuntainen kuin koko maassa hetki sitten. Suunta on väärä. Pitää saada työpaikkoja lisää jolloin asukkaat pysyisivät tai jopa saataisiin asukasmäärä kasvusuuntaan. Tällöin kaupunki saisi verotuloja enemmän jolloin voitaisiin panostaa myös työpaikkoja lisäävään toimintaan. Kaikkien katseet kohdistuvat tietenkin entisiin Nokian tiloihin jonka hankinnassa kaupunki on yhtenä osakeyhtiön osakkaana mukana. Toivottavasti sieltä alkaa positiivinen kasvu; sen eteen on varmasti tehtävä töitä todella paljon; mahdollisuuksia sillä on. Sain jälleen hienon äänimäärän vaaleissa. Kiitos tuestanne! Tulen jatkamaan työtä valtuutettuna kotikuntani parhaaksi! Ollaan yhteyksissä. Töihin Uuteenkaupunkiin? Voidaanko Salosta järjestää työntekijöiden kuljetusta Uudenkaupungin autotehtaalle Olisiko työnantajan mahdollista osallistua kustannuksiin? Uudenkaupungin autotehtaalle palkataan koko ajan lisää työntekijöitä ja heitä ei välttämättä Uudenkaupungin alueelta enää löydy. Salossa työttömyys on suurta. Samaan aikaan Uudestakaupungista on vaikea löytää sopivan hintaisia vuokra-asuntoja jotta työntekijät muuttaisivat sinne. Väliaikaisena ratkaisu voisi tuoda työtä salolaisille ja tekijöitä autotehtaalle. Ja asukas jäisi asumaan Saloon. Kaupunginhallituksen kokouksessa pyysin asian selvittämistä; asia on selvityksen arvoinen. Kirjoitetaan välillä muustakin kuin politiikasta: Tieliikennelain kokonaisuudistus Nykyinen tieliikennelaki on vuodelta 1981 ja tieliikenneasetus vuodelta 1982 ja molempiin on tehty lukuisia korjauksia ja muutoksia vuosien aikana. Näin vanha laki ei vastaa enää nykypäivän vaatimuksia joten se on syytä uudistaa. Esimerkiksi pyöräilijää koskevat säännöt ovat kansalaisille kovin vieraita. Epätietoisuutta on ollut myös muistakin säännöistä, esim. liikennetraktorista ja sen kuljettamiseen vaadittavasta ajokortista. Luonnos lakiesitykseksi on annettu 15.2.2017 ja on parhaillaan lausunnoilla. Lain olisi tarkoitus tulla eduskunnan käsittelyyn tulevana syksynä. Laki tullee muuttamaan monta asiaa; Tienkäyttäjä olisi myös ajoneuvoa muualta kuin auton sisältä tai tieltä ohjaava henkilö, ajoneuvolle annettaisiin mahdollisuus poistua risteyksestä sopivinta ajokaistaa käyttäen muuta liikennettä vaarantamatta ja häiritsemättä, ajoneuvon pysäköinti tien vasemmalle puolelle sallittaisiin. Uusia liikennemerkkejä tulisi; mm. määräysmerkkinä vähimmäisnopeutta koskeva liikennemerkki. Sääntöä teknisen laitteen käyttämistä ajon aikana uudistettaisiin. Paketti- ja matkailuauton ajoneuvokohtaisista nopeusrajoituksista luovuttaisiin, alle 750 kg keskiakseliperävaunun vetonopeus nostettaisiin 100 kilometriin tunnissa (edellyttäisi varmistuskaapelia), talvirengasmääräyksiä uudistettaisiin vastaamaan Suomen vaihtuvia keliolosuhteita. Käyttöön tulisi myös uusi liikennevirhemaksu joka vaihtelisi 20 - 400 euron väillä. Korkeimpia maksut olisivat ylinopeusrikkomuksissa. Poliisi voisi myös estää moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajaa kuljettamasta ajoneuvoa jos epäillyn rattijuopumuksen raja ei ylittyisi mutta puhallus osoittaisi alkoholia nautitun. Ajo voitaisiin estää kunnes kuljettajalla ei enää olisi havaittavaa määrää alkoholia. Tämä saattaa tuoda kysymyksiä; jollei estä ajoa ja sattuu onnettomuus? Milloin poliisi estää ajon ja odottaako poliisi vieressä sen ajan, että henkilö selviää? Toivottavasti nykyisen lain tapaisia sudenloukkuja ei enää jä lakiin. Tällä hetkellä on liikaa tulkinnanvaraisia asioita. Timo Lehti Ylikonstaapeli SOTE Tämän kertaisten kuntavaalien asiakysymyksiin on nostettu sote. Miten se liittyy kuntavaaleihin? No ei suoranaisesti mitenkään. Kaikki siihen olennaisesti liittyvät asiat päätetään eduskunnassa. Toki kunnilta kysytään lausuntoja, ja tehtyjen päätösten vaikutus tullee näkymään kunnissa varsin isosti. Lausuntojen merkitys on varmaan sama mikä se on aina tämänkaltaisissa asioissa. Oli hallituspuolueena mitkä tahansa puolueet, on päätettävää asiaa viety jo pitkälle ennen lausuntoja. Muutoksia voidaan tehdä mutta peruslinjat on päätetty. Näin mennään aina niiden puolueiden tahdon mukaan ketkä kulloinkin hallituksessa ovat. Ja eikö niin kuulukin olla? Ennen peruslinjausten tekoa on käyty hallituspuolueiden kesken neuvottelut, miten edetään. Siis yksikään puolue ei yksinään pääse päättämään, miten edetään. Tämän takia on tehdyt ratkaisut aina jonkin verran kompromisseja. Ja näin siis tärkeä uudistus on saamassa myös valinnanvapauden… Uudistuksen tärkeydestä ei kukaan liene eri mieltä. On saatava aikaan yhtenäinen terveydenhuolto ensiavusta, terveyskeskuksesta aina erikoissairaanhoitoon asti. Niin, että hoitoketju toimii, tietojärjestelmät ovat yhteneväiset, jne. Asiakkaalle siis nopein, paras mahdollinen hoito, oikealla hoitotasolla, pienimmällä mahdollisella byrokratialla. Tästä uskon vallitsevan suuren yksimielisyyden; näin tulee tapahtua. Mutta sitten on asioita jotka varmasti jakavat mielipiteitä. esim. valinnanvapaus. Hieno asia, jos saadaan toimimaan. Miten valinnanvapaus toimisi syrjäseuduilla joissa toimijoita on mahdollisesti vain yksi? Tähän en osaa vastata, ja olen huomannut, etteivät kaikki muutkaan. Saman asian olen huomannut useasti. Eli ei tiedetä vielä, kuinka asioita on suunniteltu toimivan. Silti asioilla riittää arvostelijoita. Miten voi arvostella asiaa josta ei tiedä? Mihin arvostelu perustuu? Vanha sanonta on; Ei saa arvostella keskeneräistä työtä. Tämä unohdetaan, kun tehdään politiikkaa. Esitys sotesta on tehtävä yhden hallituskauden aikana. Tällä aikaa esitys on tehtävä ja vietävä maaliin. Varmaa on, että täydellinen siitä ei tule ja sitä joudutaan muuttamaan ajan kuluessa. Harvoin kerralla tulee täydellistä. Tärkeintä on säilyttää paikalliset palvelut; terveysasemat, lääkärin vastaanotot, apteekit yms. myös pienillä paikkakunnilla. Kuntavaaleissa tulisi keskustella paikallisesti päätettävistä asioista. Näistä asioista olen keskustellut toreilla ja missä ikinä olenkaan asukkaita tavannut. Niihin valtuutettu voi vaikuttaa. TAVATAAN JA KESKUSTELLAAN! |
